Der Erste!

Grüss Gott!
Miksi muutin asumaan Wieniin? Kysymys, jota minulta on viimeisen 8-9 kuukauden aikana kysynyt moni tuttu ja ystävä. Siihen on monta syytä. Sain lukion loppuun tänä syksynä, tosin lakin otan vasta ensi keväänä, joten nyt oli  paljon aikaa lähteä pois tutuista kuvioista, toteuttamaan itseään uuteen maahan. Mutta miksi juuri Itävaltaan? Suurin yksittäinen syy siihen on luultavasti se, että tyttöystäväni tuli myös tänne täksi vuodeksi, vaihtoon lukiosta. Silloin syntyi ajatus "yhteisestä vaihtovuodesta" ja aloin vähitellen etsiä kämppää vuokralle Wienistä. Toinen syy on ex-valmentajani Gerd, joka on itse Wienistä ja auttoi minua todella paljon valmisteluissa tätä vuotta varten. Hänen kontaktiensa kautta sain kämpän noin kolmen kilsan päästä Wienin ydinkeskustasta, sekä treeniryhmän, josta lisää myöhemmin. Kämppäni on kaksio keittiöllä, vaatehuoneella, keittiöllä ja pesuhuoneella ja vessalla ( mitkä ei muuten ikin oo samas huonees Wienissä, ainikaan niissä kämpissä, joissa oon käyny). No ketään ei luultavasti kiinnosta kuulla lisää kämpästä... Muita syitä siihen et mä tulin just Itävaltaan on saksan oppiminen ja se että tykästyin tosi paljon tähän kaupunkiin 2008, kun olin täällä kisoissa.
Arki Itävallassa on oikeastaan melko samankaltaista Suomeen verrattuna, tosin ihmiset ei näytä elävän samanlaisessa kiireessä kun Pohjolassa ja asioiden annetaan myös rullata omalla painollaan eteenpäin. Ihmiset on myös ystävällisempiä kuin Suomessa ja hymykin saattaa vilahtaa ohikävelevän naapurin naamalla tervehdittäessä. Välillä tosin on vaikeata muistaa, että tuntemattomia ihmisiä teititellään ja lähes joka väliin sanotaan joko kiitos, ole hyvä tai mielellään. No nopeastihan siihen tietysti tottuu ja henkilökohtaisesti tykkään enemmän kohteliaasta ja ystävällisestä ilmapiiristä.
Eläminen on myös huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Maksan 400 euroa kuussa asumisesta, ja siihen kuuluu kaikki: sähkö, kaasu, vesi, kaapelitv ja netti. Halvin elintarvike on tietysti maailman vanhin nautintojuoma, eli olut. Halvin puolenlitran öölitölkki maksaa 0.35€. Lava tätä paikallisen panimon ylpeyttä maksaa siis 8,40€. Kuitenkin paikallisen juomakulttuurin ehdoton helmi ja paras janonsammuttaja on oluen ja sitruunamehun sekoitus "Radler", suomennettuna pyöräilijä. Paikalliset uimarit sanovat sen muuten olevan paras mahdollinen palautusjuoma rankan treenin jälkeen.
Tästä saammekin hyvän aasinsillan treenaamiseen. En ole viime helmikuun jälkeen uinut kunnolla loputtomilta tuntuneiden olkapääongelmien takia. Kevät meni potkimalla vähenevällä motivaatiolla järkyttävän vitutuksen takia ja treenit loppu kokonaan kesäkuun alussa baywatch-kesän alettua (olin siis rantapelastajana idän Rivieralla, Aurinkolahden rannalla). Tämän kauden alkaessa motivaatiota oli kertynyt jopa yli omien tarpeiden ja ongelmat olkapään kanssa näyttää nyt olevan selätetty. Treenaan Schwimm Union Wien:in edustusryhmässä, kreikkalaissyntyisen Kostan ohjauksessa. Ryhmässä on noin 15 uimaria, nuorimmat 16-vuotiaita ja vanhin taitaa olla 25. Taso ryhmässä on todella epätasainen, sillä paras uimari on EM-tasolla ja jotkut uivat vain ylläpitääkseen kuntoaan. Treenit ovat näin alkukaudesta (uusi kausi alkoi täällä 12.9.) raakaa kelausta, useimmiten viidestä kahdeksaan kilsaan. Kaikki treenit uidaan pitkällä radalla ja täällä ei tosiaan tunneta I tasoista kelausta. Kaikki sarjat uidaan II/kynnystä, mikä on ollut itselleni suurin muutos entiseen sen ohella, että perhosta uidaan PALJON! Olen järkyttävältä tuntuneiden ensimmäisten kahden viikon jälkeen vähitellen päässyt uimaan pelkän räpiköimisen sijaan ja viime viikkolla sain jo tuttua fiilistä uimiseen. Ja eihän mun tarvii saada itteeni kuntoon ennen ens kesää... Tosin olisihan se kivaa pystyä uimaan jonkinlaisia tuloksia myös täällä olon aikana, saa nähdä mitä tuuli tuo tullessaan.
Ryhmä on ollut tosi mukava ja ottanu kivasti mukaan juttuihin. Olin viime perjantaina yhden ryhmäläisen kanssa jo sen opiskelufrendien kotibileissä ja kukaan ei kattonu ristiin, päinvastoin. Loppuilta menikin taas politiikan kiihkeissä pyörteissä, kuten varmasti lähes jokainen kanssani radalla ollut osaisi odottaa... Kuten aina sain hyvät keskustelut käyntiin ja loppujen lopuksi kaikki huusivat toistensa suuhun, Aivan kuten kunnon oluthuonedebatteihin kuuluukin!
Myöhemmin kirjotan tännekkin mielipiteitäni politiikasta ja nyky-yhteiskunnasta, tänään en yksinkertaisesti jaksa miettiä mitään vaan palaan lukemaan George R. R. Martin:in A Song of Ice and Fire -sarjan ensimmäistä osaa A Game of Thrones:ia. Suosittelen kirjaa kaikille edes jollain tavalla fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneille! Sarjan maailma on niin mielettömän hyvin rakennettu, etten ole Tolkienin Sormusten Herran jälkeen nähnyt mitään vastaavaa!
Lukemiin!