Terve!
Sori että on kestänyt näin luvattoman kauan viime kirjoituksestani! Monet ovat jo vaatinet päätäni vadilla, joten tästä lähin lupaan yrittää kirjoittaa tänne useammin!
Näitä paria viimeistä viikkoa voi tosissaan kutsua laiskuuden viikoiksi, kaiken muun paitsi treenin kannalta. Treenin ohella oonki vaan löhöilly sohvalla, syöny hyvin ja lukenu hitosti. Laiskuuteni on mennyt jopa niin pitkälle etten ole jaksanut käydä ostamassa edes julkisen liikenteen kuukausikorttia, vaan olen joutunut tarkkailemaan wieniläisten tarkastajien perään. Vaikka heitä kutsutaankin nimillä Schwartzjacken(mustatakit) tai Schwartze(mustat), he liikkuvat aina siviilivaatteissa. Heidän kutsumanimensä on peräisen ajalta ennen ajanlaskumme alkua, kun Vindobonasta tuli osa Rooman keisarikuntaa noin vuoden 15 e.a.a. tienoilla. Roomalaiset toivat mukanaan kaikkea ikävää Vindobonaan, ennen kaikkea mustatakkiset tarkastajat, jotka alkoivat terrorisoida paikallisten rehellisten alkuperäisasukkaiden vossikkaliikennettä vaatien heitä maksamaan siitä Rooman keisarikunnalle. Tästä toimesta johtuen wieniläiset eivät pidä tarkastajia suuressa arvossa ja puhutaankin, että tarkastajiksi menevät töihin vain kaikista tyhmimmät ihmiset. Kunnon wieniläinen pummi onkin niin tottunut väistelemään heitä, että hän pystyy aistimaan heidät jo paria asemaa ennen kuin he astuvat metroon. Vaikka itsellänikin virtaa suonissa kunnon germaaninen veri, polveudunhan suoraan kuuluisasta germaanipäällikkö Odoacer Munanmurskaajasta, joka tunnetaan muun muassa viimeisen roomalaisen keisarin, Romulus Augustuksen, pakottamisesta luopumaan vallastaan ja tietenkin nimensä veroisesti hänen munien murskaamisesta, en pysty ainakaan vielä heitä aistimaan ja siksi onkin syytä olla varuillaan! Tämä siis kaikille wienissä (pummilla)matkustaville tiedoksi! Tosin helpoin tapa välttää sakkomaksu on puhua suomea tai englantia, tarkastajat kun eivät ilmeisesti ole mitään kielimiehiä.
Elämä täällä Wienissä on muutenkin täysin raiteillaan, saksa sujuu jo huomattavasti paremmin kuin tänne tullessani, treenikaverit ovat todella hyviä tyyppejä ja se ystävällisyys ihmisten välillä mistä olen puhunut, on todella mukavaa. Esimerkiksi tänään tavatessani ensimmäisen kerran kerroksessani asuvan 70-80 vuotiaan mummon hän kysyi minulta hymyillen: "Mistä asti täällä on noin komeita poikia asunut?". Todellinen päivänpelastus! Ja vaikka mummot nyt puhuvatkin mitä sattuu ja ilmeisesti naapurini näkö ei ole aivan entisellään, niin silti samanlaista puhetta voisin Suomessa kuvitella kuulevani vain omilta isovanhemmiltani.
Tässä viikkojen aikana on tullut pari kertaa käytyä myös paikallisissa menomestoissa, joissa hinnat ovat alhaiset, juomaa riittää ja ovet pidetään usein auki aamuun asti. Tunnelma on ollut erittäin freesi, vaikka ilmaa pystyykin röökinsavun takia melkeen halkoa veitseillä... Paikallinen dokauskulttuuri ei hirveästi eroa suomalaisesta serkustaan, vaan viinaa vedetään usein siihen asti, että oksennetaan kengilleen ja jäädään nukkumaan nurmikolle baarista uloslentämisen jälkeen. Paikallisten baarien halvin drinkki on kuin jumalan siunauksesta ehkä ultimaatein lempijuomani: Cuba libre, Kuuban vapaus!
Vaikka kirjoituksistani voi saada sellaisen kuvan, että olen tutustunut paikalliseen kulttuuriin pelkästään kuningas alkoholin päätäsekoittavien voimien avustuksella, niin se ei pidä paikkaansa. Paikallisilla joulutoreillakin, joista Wien on joulun alusaikaan erityisen tunnettu, on tullut myös käytyä. Suurin ja turistien eniten suosima joulutori löytyy Wienin raatihuoneen edestä, jossa isoihin puhuihin on esimerkiksi ripustettu niin monta punasta hohtavaa sydäntä, että puut hohtavat todella värikkäinä, myös myyntikojut ovat todella huolellisen näköisesti tehty puusta ja joulukrääsän ja kaiken muunkinlaisen krääsän esillepanossa ei olla nirsoiltu. On hattuja, pipareita, leivoksia, safkaa, terästettyä glögiä, hehkuviiniä ja hieman traditionaalisempaan tapaan vodkabatteryä, ilmapalloja, karttoja ja itävaltalaisia kolpakoita, jopa aidon kokoinen ritarin haarniskakin oli myytävänä! Ihmisiä toreilla tosin riittää ärsytykseen asti ja usein glögiään saa jonotella kymmenisenkin minuuttia kuunnellen samalla japanilaisten turistien taukoamatonta pölötystä.
Pääsin viime viikonloppuna myös kisailemaan ekaa kertaa sitten viime helmikuun ja jo nyt olin yllättävän lähellä siellä uimiani aikoja. Vielä kun kisat olivat todella kovatasoiset, mukana oli muunmuassa sellaisia amatöörejä kuin Markus Rogan, Dinko Jukic, Mads Glaesner, Peter Mankoc ja Randall Bal. Oli mukava päästä uimaan sunnuntaina 200 perhosta A-finaalissa, jotka tulivat ilmeisesti suorana tv:stä. Huomasi kyllä ettei kisoihin oltu oikein herkistelty, sen verran oli meno tukkoista koko viikonlopun, mutta tästä on hyvä jatkaa!
Kisoihin mentäessä ja sieltä tultaessa pääsin myös ensimmäistä kertaa itävaltalaiselle autobahnille, jossa meno hieman vikkelämpää kuin Suomen moottoriteillä. Vaikka nopeusrajoitus näennäisesti onkin 130, ajavat lähes kaikki ainakin 140:ä, seurani puheenjohtaja tosin hieman tätä kovempaa, nopeusmittarin pysyessä koko matkan ajan miehekkäässä 180:ssä. Kuten jo sanoin tuo 130km/h on näennäisesti nopeusrajoitus, koska autobahneilla ei ole nopeusvalvontaa. Päättäjät ovat tulleet täällä siihen tulokseen, että autobahneilla nopeuden valvominen on pelkkää rahanhaaskausta. Kaupungissa ja kaupunkialueella olevilla autobahnin osilla valvontaa on usein sitäkin enemmän ja rajoituksia kannattaa noudattaa jopa kilometrin tarkasti. Se ei tosin näyttänyt Ottoa haittaavan, hän kun ajoi satasta poliisiauton ohi juuri kaupunkialueella. No sakkoja tai mitään aktiivisuutta poliisien toimesta ei tullut ja matka jatkui siitä alkaen hieman rauhallisemmin.
Myös saksalaisille niin tyypillinen pilkuntarkkuus on Itävallan autobahneilla läsnä, ramppien kaistojen vieressä on tasaisin ja pienin väliajoin rampin siihenastisesta pituudesta kertovia kilpiä, ja yhden rampin päässä luki melko tarkasti "388m"
Noniin, nyt on taas aika upota ilta-askareisiin. Vielä pitäs pestä pyykkiä, tehä safkat, pyyhkii pölyjä ja päästä vielä suht ajoissa goisimaan...
No mutta, ensi kertaan ja lupaan, että siihen ei ole kauaa! :)
tiistai 29. marraskuuta 2011
torstai 27. lokakuuta 2011
Wienistä
Servus!
Viime kerralla puhuin jotain Itävallan ja Suomen eroista, joten mietin nyt paremmalla ajalla jatkaa siitä. Mua eniten häirinny ero, jos sitä nyt voi sinänsä häiritseväks kutsuu, on se, että täällä poltetaan kaikkialla. Baareissa jopa baarimikot röökaa ku korsteenit ja asiakkaat ei todellakaan jää toiseks myöskään. En ehkä oikeestaan ees sinänsä huomannu sitä sisällä baarissa, mutta seuraavana aamuna meinas melkeen laattaa lentää pelkästä vaatteiden hajusta... No koko päivän kestäneen tuuletus urakan päätyttyä, jonka jälkeen mun kämpässä oli varmaan noin 10 astetta lämmintä, röökin haju oli onneks lähteny. Tätäkin enemmän mua kuitenkin ihmetytti se miten mun rapussakin poltetaan. Tulin tänään aamutreeneistä himaan ja kun astuin hissistä ulos ni siinä mun naapurin eukko, joka on vähintään 70 vuotta vanha veti röökiä hymyillen. Eikä kyseessä ollu todellakaan mikään lightti tupakka vaan jotain niin perkeleen vahvaa kamaa, että tällästä "neitsytkeuhkoa" ku mä oon, hirvittää. Siitä se mummo sitten meni röökinsä kanssa hissiin.
Toinen suuren suuri ero Helsinkiin on metrolinjojen määrä, 6 linjaa ja pysäkkejäkin alle minuutin välein keskustassa. Plus metrot kulkee täällä kovempaa kun Suomessa. Ja nyt kaikkia rappioituneita alkoholia päihtymismielessä aamun pikkutunneille asti naukkailevia denoja ilahduttavaan tietoon: metrot kulkee täällä perjantaista sunnuntai iltaan koko ajan! Siis pe-la ja la-su yöt läpeensä! Mielestäni aivan mielettömän järkevää! Taksitkin on kuulemma joutunu tiputtaa hintojaan tän takia ja mikäs muu vois enemmän lämmittää tälläsen vanhan saiturin mieltä! :')
Paikalliset tuntuu arvostavan myös paljon luomu safkaa ja tuoreutta tän lisäks. Usein lihakin "menee vanhaks" jopa samana päivänä ku se on teurastettu ja tuotu kauppaan. Näin jonkun dokumentin tästä kesällä Suomessa ja muistaakseni Itävallas heitetäänkin safkaa menee aika helvetisti, mikä on tietenkin älytöntä, sillä 4 päivää päiväyksen jälkeen syömäni jauheliha oli vielä herrkullista! En tosin tiedä johtuiko se pelkästään luontaisista kokintaidoistani. Kuten jo facebookissa ilmasin, niin tossa suoraan mun ikkunoiden alapuolella on tori aina perjantaisin ja lauantaisin ja pari vihanneskauppaa ja yks lihakauppa auki viikon jokanen päivä. Se lihakauppa oli tosiaan aika upee! Joka päivä tuodaan tuoretta lihaa ja minkälaista! Kokonaisia kaniineja, hanhia, kanoja. Villisianselkaa ja pihivä ja kaikkea muuta normaaleistakin kaupoista löytyvää syöpöteltävää. Eli ei täällä oo ainakaan pelkoa siitä, ettei ruokaa riittäis :) Ei ruokaa ilman juomaa ja oluthan on ruokajuomana lähes vertaansa vailla. Löysin tossa pari päivää sitten aivan mielettömän hyvän oluen! Franziskaner Weissbier, suosittelen sydämellisesti kaikille vehnäoluen ystäville! Maku on vähän hedelmäinen ja sopivan makea, sitä saa Suomesta tosin vaan alkosta ja hintakin on melko suolainen: 3,51€. Täältä sitä saa 95 sentillä puolen litran pullon. Toinen erinomainen vehnäolut, jota olen maistanut on Edelweiss. Itävaltalainen panimoylpeys. Hieman kalliimpi kuin saksalainen fransiskaanimunkkien taidonnäyte, tosin vain noin kymmenellä sentillä.
Yleinen ruoan hintatasokaan ei varmasti ole Suomen hintatasoa korkeampi, usein täysin päinvastoin, toisin kuin mulle on useaan otteeseen kesällä sanottu. Tosin jos on ollut täällä lomalla ja syöny ja juonu kahvinsa vaan Kärtnerstrassella ja Am Grabenilla (aivan kaupungin sydämessä) niin luultavasti silloin on joutunukki maksaa paljon, eikä ruoan määrä ja laatu pärjää ehkä syrjemmällä oleville paikoille, tosin suht halpoja paikkoja löytyy keskustastakin. Turkkilaisten maahanmuuttajien määrän takia myös kebab-kojuja ja -ravintoloita löytyy melkeen joka kadunkulmasta. Ja yleinen hintatasokin on aika mukava. Leipäkebabista saa maksaa 2,5-3,5 egeä.
Maahanmuuttajia täällä on muutenkin tosi paljon, joidenkin laskelmien mukaan mun kaupunginosassa ( 2te Bezirk eli Leopoldstadt) kolmasosa asukkaista olis maahanmuuttajia. Ja monessa kaupunginosassa enemmänkin. Wien siis tosiaan koostuu 23 kaupunginosasta (Bezirk). Täällä on kuulemma joitakin vuosia nuorien keskuudessa ollu nousussa maahanmuuttoon erittäin kriittisesti suhtautuva puolue, joka on ilmeisesti esittäny jopa kaikkien ulkomaalaisten karkottamista Wienistä, Sen kannatus kaikkien nuorten keskuudessa oli jossain vaiheessa yli 50%, mukaanluettuna tietysti maahanmuuttajat. Tosin ainakin noi mun treenikaiffarit tuntuu suhtautuvan maahanmuuttoon myönteisesti ja myöntää sen, että paikallisten asenteilla ja koulutuksen tarjoamisen niukkuudella on tosi iso merkitys maahanmuuttajien syrjäytymiseen, josta olen itsekin täysin samaa mieltä. Yleinen suvaitsemattomuus on erittäin iso tekijä maahanmuuttajien eristäytymiselle omaksi sulkeutuneiksi yhteisöikseen ja paikallisten väkivalta luo tietysti väkivaltaa myös maahanmuottajien taholta. Toki poikkeuksiakin löytyy aina.
"Noniin! Ja sitten taas vähän stoppia siihen poliittiseen monologiin kiitos!" Toki toki, palataan politiikkaan taas myöhemmin. Lopuksi vielä pieni tositarina...
Kuumotusten yö
Olin viime viikolla vielä sängyssä lukemassa yhtä Sven Hasselin sotaromaania, jossa SS-miehet juuri olivat hakeneet jonkun raukkaparan kuulusteltavaksi epäiltynä maanpetturuudesta ja sykkeeni oli kirjan luoman jännityksen takia jo kohollaan. Yhtäkkiä kuulen järkyttävän raskaan koputuksen ja hyvä etten hyppää sängyn taakse piiloon samalla kun sydän hyppäsi jo puoliksi suusta ulos. Mietin vähän aikaa, ettei kukaan tähän aikaan (klo 11) voi olla ovellani, ainakaan hyvissä aikeissa. Kun en liikauttanut jäsentäkään koputuksen jälkeen kuului rappukäytävästä huuto: "Poliisi! Avatkaa tämä ovi!" Tässä vaiheessa kuumotukseni nousi aivan uudelle tasolle, ja punnitsin vähän aikaa ikkunasta hyppäämistä yhtä hyvänä vaihtoehtona ovelle menemisen kanssa. Keräsin kuitenkin rohkeuteni ja hiipailin ovelle ja katsoin ovisilmästä...
...kahta poliisin selkää. Ne olivatkin vastapäisellä ovella ja yrittivät selittää turkkilaiselle naiselle, että lasten ei ollut enää soveliasta olla hereillä tähän aikaan illasta ja heidän huutamisensa olisi syytä loppua tai poliisit joutuisivat sakottamaan heitä. Vähitellen 20 minuutin päästä tästä sydämeni lakkasi hakkaamasta kuin hullu ja pääsin nukkumaan...
Nyt treeneihin! Palaillaan!
Viime kerralla puhuin jotain Itävallan ja Suomen eroista, joten mietin nyt paremmalla ajalla jatkaa siitä. Mua eniten häirinny ero, jos sitä nyt voi sinänsä häiritseväks kutsuu, on se, että täällä poltetaan kaikkialla. Baareissa jopa baarimikot röökaa ku korsteenit ja asiakkaat ei todellakaan jää toiseks myöskään. En ehkä oikeestaan ees sinänsä huomannu sitä sisällä baarissa, mutta seuraavana aamuna meinas melkeen laattaa lentää pelkästä vaatteiden hajusta... No koko päivän kestäneen tuuletus urakan päätyttyä, jonka jälkeen mun kämpässä oli varmaan noin 10 astetta lämmintä, röökin haju oli onneks lähteny. Tätäkin enemmän mua kuitenkin ihmetytti se miten mun rapussakin poltetaan. Tulin tänään aamutreeneistä himaan ja kun astuin hissistä ulos ni siinä mun naapurin eukko, joka on vähintään 70 vuotta vanha veti röökiä hymyillen. Eikä kyseessä ollu todellakaan mikään lightti tupakka vaan jotain niin perkeleen vahvaa kamaa, että tällästä "neitsytkeuhkoa" ku mä oon, hirvittää. Siitä se mummo sitten meni röökinsä kanssa hissiin.
Toinen suuren suuri ero Helsinkiin on metrolinjojen määrä, 6 linjaa ja pysäkkejäkin alle minuutin välein keskustassa. Plus metrot kulkee täällä kovempaa kun Suomessa. Ja nyt kaikkia rappioituneita alkoholia päihtymismielessä aamun pikkutunneille asti naukkailevia denoja ilahduttavaan tietoon: metrot kulkee täällä perjantaista sunnuntai iltaan koko ajan! Siis pe-la ja la-su yöt läpeensä! Mielestäni aivan mielettömän järkevää! Taksitkin on kuulemma joutunu tiputtaa hintojaan tän takia ja mikäs muu vois enemmän lämmittää tälläsen vanhan saiturin mieltä! :')
Paikalliset tuntuu arvostavan myös paljon luomu safkaa ja tuoreutta tän lisäks. Usein lihakin "menee vanhaks" jopa samana päivänä ku se on teurastettu ja tuotu kauppaan. Näin jonkun dokumentin tästä kesällä Suomessa ja muistaakseni Itävallas heitetäänkin safkaa menee aika helvetisti, mikä on tietenkin älytöntä, sillä 4 päivää päiväyksen jälkeen syömäni jauheliha oli vielä herrkullista! En tosin tiedä johtuiko se pelkästään luontaisista kokintaidoistani. Kuten jo facebookissa ilmasin, niin tossa suoraan mun ikkunoiden alapuolella on tori aina perjantaisin ja lauantaisin ja pari vihanneskauppaa ja yks lihakauppa auki viikon jokanen päivä. Se lihakauppa oli tosiaan aika upee! Joka päivä tuodaan tuoretta lihaa ja minkälaista! Kokonaisia kaniineja, hanhia, kanoja. Villisianselkaa ja pihivä ja kaikkea muuta normaaleistakin kaupoista löytyvää syöpöteltävää. Eli ei täällä oo ainakaan pelkoa siitä, ettei ruokaa riittäis :) Ei ruokaa ilman juomaa ja oluthan on ruokajuomana lähes vertaansa vailla. Löysin tossa pari päivää sitten aivan mielettömän hyvän oluen! Franziskaner Weissbier, suosittelen sydämellisesti kaikille vehnäoluen ystäville! Maku on vähän hedelmäinen ja sopivan makea, sitä saa Suomesta tosin vaan alkosta ja hintakin on melko suolainen: 3,51€. Täältä sitä saa 95 sentillä puolen litran pullon. Toinen erinomainen vehnäolut, jota olen maistanut on Edelweiss. Itävaltalainen panimoylpeys. Hieman kalliimpi kuin saksalainen fransiskaanimunkkien taidonnäyte, tosin vain noin kymmenellä sentillä.
Yleinen ruoan hintatasokaan ei varmasti ole Suomen hintatasoa korkeampi, usein täysin päinvastoin, toisin kuin mulle on useaan otteeseen kesällä sanottu. Tosin jos on ollut täällä lomalla ja syöny ja juonu kahvinsa vaan Kärtnerstrassella ja Am Grabenilla (aivan kaupungin sydämessä) niin luultavasti silloin on joutunukki maksaa paljon, eikä ruoan määrä ja laatu pärjää ehkä syrjemmällä oleville paikoille, tosin suht halpoja paikkoja löytyy keskustastakin. Turkkilaisten maahanmuuttajien määrän takia myös kebab-kojuja ja -ravintoloita löytyy melkeen joka kadunkulmasta. Ja yleinen hintatasokin on aika mukava. Leipäkebabista saa maksaa 2,5-3,5 egeä.
Maahanmuuttajia täällä on muutenkin tosi paljon, joidenkin laskelmien mukaan mun kaupunginosassa ( 2te Bezirk eli Leopoldstadt) kolmasosa asukkaista olis maahanmuuttajia. Ja monessa kaupunginosassa enemmänkin. Wien siis tosiaan koostuu 23 kaupunginosasta (Bezirk). Täällä on kuulemma joitakin vuosia nuorien keskuudessa ollu nousussa maahanmuuttoon erittäin kriittisesti suhtautuva puolue, joka on ilmeisesti esittäny jopa kaikkien ulkomaalaisten karkottamista Wienistä, Sen kannatus kaikkien nuorten keskuudessa oli jossain vaiheessa yli 50%, mukaanluettuna tietysti maahanmuuttajat. Tosin ainakin noi mun treenikaiffarit tuntuu suhtautuvan maahanmuuttoon myönteisesti ja myöntää sen, että paikallisten asenteilla ja koulutuksen tarjoamisen niukkuudella on tosi iso merkitys maahanmuuttajien syrjäytymiseen, josta olen itsekin täysin samaa mieltä. Yleinen suvaitsemattomuus on erittäin iso tekijä maahanmuuttajien eristäytymiselle omaksi sulkeutuneiksi yhteisöikseen ja paikallisten väkivalta luo tietysti väkivaltaa myös maahanmuottajien taholta. Toki poikkeuksiakin löytyy aina.
"Noniin! Ja sitten taas vähän stoppia siihen poliittiseen monologiin kiitos!" Toki toki, palataan politiikkaan taas myöhemmin. Lopuksi vielä pieni tositarina...
Kuumotusten yö
Olin viime viikolla vielä sängyssä lukemassa yhtä Sven Hasselin sotaromaania, jossa SS-miehet juuri olivat hakeneet jonkun raukkaparan kuulusteltavaksi epäiltynä maanpetturuudesta ja sykkeeni oli kirjan luoman jännityksen takia jo kohollaan. Yhtäkkiä kuulen järkyttävän raskaan koputuksen ja hyvä etten hyppää sängyn taakse piiloon samalla kun sydän hyppäsi jo puoliksi suusta ulos. Mietin vähän aikaa, ettei kukaan tähän aikaan (klo 11) voi olla ovellani, ainakaan hyvissä aikeissa. Kun en liikauttanut jäsentäkään koputuksen jälkeen kuului rappukäytävästä huuto: "Poliisi! Avatkaa tämä ovi!" Tässä vaiheessa kuumotukseni nousi aivan uudelle tasolle, ja punnitsin vähän aikaa ikkunasta hyppäämistä yhtä hyvänä vaihtoehtona ovelle menemisen kanssa. Keräsin kuitenkin rohkeuteni ja hiipailin ovelle ja katsoin ovisilmästä...
...kahta poliisin selkää. Ne olivatkin vastapäisellä ovella ja yrittivät selittää turkkilaiselle naiselle, että lasten ei ollut enää soveliasta olla hereillä tähän aikaan illasta ja heidän huutamisensa olisi syytä loppua tai poliisit joutuisivat sakottamaan heitä. Vähitellen 20 minuutin päästä tästä sydämeni lakkasi hakkaamasta kuin hullu ja pääsin nukkumaan...
Nyt treeneihin! Palaillaan!
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Der Erste!
Grüss Gott!
Miksi muutin asumaan Wieniin? Kysymys, jota minulta on viimeisen 8-9 kuukauden aikana kysynyt moni tuttu ja ystävä. Siihen on monta syytä. Sain lukion loppuun tänä syksynä, tosin lakin otan vasta ensi keväänä, joten nyt oli paljon aikaa lähteä pois tutuista kuvioista, toteuttamaan itseään uuteen maahan. Mutta miksi juuri Itävaltaan? Suurin yksittäinen syy siihen on luultavasti se, että tyttöystäväni tuli myös tänne täksi vuodeksi, vaihtoon lukiosta. Silloin syntyi ajatus "yhteisestä vaihtovuodesta" ja aloin vähitellen etsiä kämppää vuokralle Wienistä. Toinen syy on ex-valmentajani Gerd, joka on itse Wienistä ja auttoi minua todella paljon valmisteluissa tätä vuotta varten. Hänen kontaktiensa kautta sain kämpän noin kolmen kilsan päästä Wienin ydinkeskustasta, sekä treeniryhmän, josta lisää myöhemmin. Kämppäni on kaksio keittiöllä, vaatehuoneella, keittiöllä ja pesuhuoneella ja vessalla ( mitkä ei muuten ikin oo samas huonees Wienissä, ainikaan niissä kämpissä, joissa oon käyny). No ketään ei luultavasti kiinnosta kuulla lisää kämpästä... Muita syitä siihen et mä tulin just Itävaltaan on saksan oppiminen ja se että tykästyin tosi paljon tähän kaupunkiin 2008, kun olin täällä kisoissa.
Arki Itävallassa on oikeastaan melko samankaltaista Suomeen verrattuna, tosin ihmiset ei näytä elävän samanlaisessa kiireessä kun Pohjolassa ja asioiden annetaan myös rullata omalla painollaan eteenpäin. Ihmiset on myös ystävällisempiä kuin Suomessa ja hymykin saattaa vilahtaa ohikävelevän naapurin naamalla tervehdittäessä. Välillä tosin on vaikeata muistaa, että tuntemattomia ihmisiä teititellään ja lähes joka väliin sanotaan joko kiitos, ole hyvä tai mielellään. No nopeastihan siihen tietysti tottuu ja henkilökohtaisesti tykkään enemmän kohteliaasta ja ystävällisestä ilmapiiristä.
Eläminen on myös huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Maksan 400 euroa kuussa asumisesta, ja siihen kuuluu kaikki: sähkö, kaasu, vesi, kaapelitv ja netti. Halvin elintarvike on tietysti maailman vanhin nautintojuoma, eli olut. Halvin puolenlitran öölitölkki maksaa 0.35€. Lava tätä paikallisen panimon ylpeyttä maksaa siis 8,40€. Kuitenkin paikallisen juomakulttuurin ehdoton helmi ja paras janonsammuttaja on oluen ja sitruunamehun sekoitus "Radler", suomennettuna pyöräilijä. Paikalliset uimarit sanovat sen muuten olevan paras mahdollinen palautusjuoma rankan treenin jälkeen.
Tästä saammekin hyvän aasinsillan treenaamiseen. En ole viime helmikuun jälkeen uinut kunnolla loputtomilta tuntuneiden olkapääongelmien takia. Kevät meni potkimalla vähenevällä motivaatiolla järkyttävän vitutuksen takia ja treenit loppu kokonaan kesäkuun alussa baywatch-kesän alettua (olin siis rantapelastajana idän Rivieralla, Aurinkolahden rannalla). Tämän kauden alkaessa motivaatiota oli kertynyt jopa yli omien tarpeiden ja ongelmat olkapään kanssa näyttää nyt olevan selätetty. Treenaan Schwimm Union Wien:in edustusryhmässä, kreikkalaissyntyisen Kostan ohjauksessa. Ryhmässä on noin 15 uimaria, nuorimmat 16-vuotiaita ja vanhin taitaa olla 25. Taso ryhmässä on todella epätasainen, sillä paras uimari on EM-tasolla ja jotkut uivat vain ylläpitääkseen kuntoaan. Treenit ovat näin alkukaudesta (uusi kausi alkoi täällä 12.9.) raakaa kelausta, useimmiten viidestä kahdeksaan kilsaan. Kaikki treenit uidaan pitkällä radalla ja täällä ei tosiaan tunneta I tasoista kelausta. Kaikki sarjat uidaan II/kynnystä, mikä on ollut itselleni suurin muutos entiseen sen ohella, että perhosta uidaan PALJON! Olen järkyttävältä tuntuneiden ensimmäisten kahden viikon jälkeen vähitellen päässyt uimaan pelkän räpiköimisen sijaan ja viime viikkolla sain jo tuttua fiilistä uimiseen. Ja eihän mun tarvii saada itteeni kuntoon ennen ens kesää... Tosin olisihan se kivaa pystyä uimaan jonkinlaisia tuloksia myös täällä olon aikana, saa nähdä mitä tuuli tuo tullessaan.
Ryhmä on ollut tosi mukava ja ottanu kivasti mukaan juttuihin. Olin viime perjantaina yhden ryhmäläisen kanssa jo sen opiskelufrendien kotibileissä ja kukaan ei kattonu ristiin, päinvastoin. Loppuilta menikin taas politiikan kiihkeissä pyörteissä, kuten varmasti lähes jokainen kanssani radalla ollut osaisi odottaa... Kuten aina sain hyvät keskustelut käyntiin ja loppujen lopuksi kaikki huusivat toistensa suuhun, Aivan kuten kunnon oluthuonedebatteihin kuuluukin!
Myöhemmin kirjotan tännekkin mielipiteitäni politiikasta ja nyky-yhteiskunnasta, tänään en yksinkertaisesti jaksa miettiä mitään vaan palaan lukemaan George R. R. Martin:in A Song of Ice and Fire -sarjan ensimmäistä osaa A Game of Thrones:ia. Suosittelen kirjaa kaikille edes jollain tavalla fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneille! Sarjan maailma on niin mielettömän hyvin rakennettu, etten ole Tolkienin Sormusten Herran jälkeen nähnyt mitään vastaavaa!
Lukemiin!
Miksi muutin asumaan Wieniin? Kysymys, jota minulta on viimeisen 8-9 kuukauden aikana kysynyt moni tuttu ja ystävä. Siihen on monta syytä. Sain lukion loppuun tänä syksynä, tosin lakin otan vasta ensi keväänä, joten nyt oli paljon aikaa lähteä pois tutuista kuvioista, toteuttamaan itseään uuteen maahan. Mutta miksi juuri Itävaltaan? Suurin yksittäinen syy siihen on luultavasti se, että tyttöystäväni tuli myös tänne täksi vuodeksi, vaihtoon lukiosta. Silloin syntyi ajatus "yhteisestä vaihtovuodesta" ja aloin vähitellen etsiä kämppää vuokralle Wienistä. Toinen syy on ex-valmentajani Gerd, joka on itse Wienistä ja auttoi minua todella paljon valmisteluissa tätä vuotta varten. Hänen kontaktiensa kautta sain kämpän noin kolmen kilsan päästä Wienin ydinkeskustasta, sekä treeniryhmän, josta lisää myöhemmin. Kämppäni on kaksio keittiöllä, vaatehuoneella, keittiöllä ja pesuhuoneella ja vessalla ( mitkä ei muuten ikin oo samas huonees Wienissä, ainikaan niissä kämpissä, joissa oon käyny). No ketään ei luultavasti kiinnosta kuulla lisää kämpästä... Muita syitä siihen et mä tulin just Itävaltaan on saksan oppiminen ja se että tykästyin tosi paljon tähän kaupunkiin 2008, kun olin täällä kisoissa.
Arki Itävallassa on oikeastaan melko samankaltaista Suomeen verrattuna, tosin ihmiset ei näytä elävän samanlaisessa kiireessä kun Pohjolassa ja asioiden annetaan myös rullata omalla painollaan eteenpäin. Ihmiset on myös ystävällisempiä kuin Suomessa ja hymykin saattaa vilahtaa ohikävelevän naapurin naamalla tervehdittäessä. Välillä tosin on vaikeata muistaa, että tuntemattomia ihmisiä teititellään ja lähes joka väliin sanotaan joko kiitos, ole hyvä tai mielellään. No nopeastihan siihen tietysti tottuu ja henkilökohtaisesti tykkään enemmän kohteliaasta ja ystävällisestä ilmapiiristä.
Eläminen on myös huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Maksan 400 euroa kuussa asumisesta, ja siihen kuuluu kaikki: sähkö, kaasu, vesi, kaapelitv ja netti. Halvin elintarvike on tietysti maailman vanhin nautintojuoma, eli olut. Halvin puolenlitran öölitölkki maksaa 0.35€. Lava tätä paikallisen panimon ylpeyttä maksaa siis 8,40€. Kuitenkin paikallisen juomakulttuurin ehdoton helmi ja paras janonsammuttaja on oluen ja sitruunamehun sekoitus "Radler", suomennettuna pyöräilijä. Paikalliset uimarit sanovat sen muuten olevan paras mahdollinen palautusjuoma rankan treenin jälkeen.
Tästä saammekin hyvän aasinsillan treenaamiseen. En ole viime helmikuun jälkeen uinut kunnolla loputtomilta tuntuneiden olkapääongelmien takia. Kevät meni potkimalla vähenevällä motivaatiolla järkyttävän vitutuksen takia ja treenit loppu kokonaan kesäkuun alussa baywatch-kesän alettua (olin siis rantapelastajana idän Rivieralla, Aurinkolahden rannalla). Tämän kauden alkaessa motivaatiota oli kertynyt jopa yli omien tarpeiden ja ongelmat olkapään kanssa näyttää nyt olevan selätetty. Treenaan Schwimm Union Wien:in edustusryhmässä, kreikkalaissyntyisen Kostan ohjauksessa. Ryhmässä on noin 15 uimaria, nuorimmat 16-vuotiaita ja vanhin taitaa olla 25. Taso ryhmässä on todella epätasainen, sillä paras uimari on EM-tasolla ja jotkut uivat vain ylläpitääkseen kuntoaan. Treenit ovat näin alkukaudesta (uusi kausi alkoi täällä 12.9.) raakaa kelausta, useimmiten viidestä kahdeksaan kilsaan. Kaikki treenit uidaan pitkällä radalla ja täällä ei tosiaan tunneta I tasoista kelausta. Kaikki sarjat uidaan II/kynnystä, mikä on ollut itselleni suurin muutos entiseen sen ohella, että perhosta uidaan PALJON! Olen järkyttävältä tuntuneiden ensimmäisten kahden viikon jälkeen vähitellen päässyt uimaan pelkän räpiköimisen sijaan ja viime viikkolla sain jo tuttua fiilistä uimiseen. Ja eihän mun tarvii saada itteeni kuntoon ennen ens kesää... Tosin olisihan se kivaa pystyä uimaan jonkinlaisia tuloksia myös täällä olon aikana, saa nähdä mitä tuuli tuo tullessaan.
Ryhmä on ollut tosi mukava ja ottanu kivasti mukaan juttuihin. Olin viime perjantaina yhden ryhmäläisen kanssa jo sen opiskelufrendien kotibileissä ja kukaan ei kattonu ristiin, päinvastoin. Loppuilta menikin taas politiikan kiihkeissä pyörteissä, kuten varmasti lähes jokainen kanssani radalla ollut osaisi odottaa... Kuten aina sain hyvät keskustelut käyntiin ja loppujen lopuksi kaikki huusivat toistensa suuhun, Aivan kuten kunnon oluthuonedebatteihin kuuluukin!
Myöhemmin kirjotan tännekkin mielipiteitäni politiikasta ja nyky-yhteiskunnasta, tänään en yksinkertaisesti jaksa miettiä mitään vaan palaan lukemaan George R. R. Martin:in A Song of Ice and Fire -sarjan ensimmäistä osaa A Game of Thrones:ia. Suosittelen kirjaa kaikille edes jollain tavalla fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneille! Sarjan maailma on niin mielettömän hyvin rakennettu, etten ole Tolkienin Sormusten Herran jälkeen nähnyt mitään vastaavaa!
Lukemiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)